Piironki on blogin etusivulla olevan sohvan lisäksi ehdottomasti sellainen huonekalu, joka ansaitsee oman postauksensa. Ehkä voidaan sanoa, että sisustusinnostukseni on lähtenyt liikkeelle tästä huonekalusta. En ollut vielä edes kouluikäinen, kun oma äitini peri piirongin äidiltään eli mammalta. Heti samana iltana piirongin saavuttua saimme veljeni kanssa aikaiseksi kunnon nujakan, kun teimme vuorostamme piirongista perinnönjakoa. Kumpikin tietysti halusi sen omakseen. Aikuisena lipaston tyyli on tuntunut hieman liian koristellulta, mutta suvussa kulkeneena sen kolhut ja lehtikuvioinnit eivät vähennä sen tunnearvoa. Nykyään piironki seisoo olohuoneen keskeisimmällä paikalla.
Piirongin päälle on vähitellen kertynyt minulle erityisen rakkaita esineitä ja asioita. Block-lamppu on kaikista saamistani lahjoista se mieluisin. Toivoin sitä salaa, mutta en edes tiennyt lampusta olevan täydellisen väristä juhlamallia. Lampussa palaa valo lähes aina syksyllä ja talvella. Pitkään kestäväksi hehkuksi on osoittautunut tavallinen uunilamppu. Toinen esine, joka piirongin päällä on aina, on äitini suvusta peräisin oleva piianpeili. Käsin tehty kukkaliina on myöskin vakikäytössä, poikkeuksena ainoastaan joulu. Muuten lipaston päälystä koristavat ajalle tyypilliset kukat, hedelmät, valot, esineet ja asiat. Tällä hetkellä piirongin päällä on oman puun päärynä. Viime vuonna tuli jättisato, mutta nyt kyseinen päärynä jäi ainoaksi.
Taustaseinällä on ollut vanha Kotiliesi kehyksissä, kunnes vähän aikaa sitten sain maalaukset molemmista mummoloistani. Ne sopivat hienosti ruokatilan taulun kanssa yhteen, sillä sekä värimaailma että sisältö puhuvat samaa kieltään. Minulle taulut tuovat mieleen ihania muistoja lapsena mummoloissa vietetyistä kesälomista. Toinen mummolamaalauksista odottaa vielä ripustamistaan.
Sohvalla 