Kun suunnittelimme tämän talon rakentamista, piirsimme kymmeniä pohjapiirustuksia. Itse asiassa talon pohjapiirustusten piirtäminen oli aikuisten yhteinen harrastus jo kauan ennen tontin löytymistä. Pohdimme silloin usein, kannattaako erillistä ruokailutilaa tehdä. Päädyimme kuitenkin siihen, että olohuoneen toinen puolisko pyhitetään suurelle ruokapöydälle. Tätä päätöstä emme ole katuneet. Ison pöydän löydyttyä, sen ääressä on istuttu ja naurettu, juteltu ja juhlittu.
Haimme ruokatilaan suunnilleen kolmemetristä ruokapöytää. Etsintä kesti aika kauan, sillä emme löytäneet joko sopivaa tai sopivan hintaista pöytää. Kävimme mm. monta kertaa ”kuolaamassa” Juvin ihania puupöytiä. Eräänä viikonloppuaamuna se täydellinen pöytä kuitenkin löytyi! Kävimme hakemassa Kangasalta vanhan opettajainhuoneen pöydän. Kuten yleensä meidän huonekalulöydöissämme pientä viilausta tarvittiin, ennen kuin pöytä pääsi käyttöön. Pöydän ympärillä olevat tuolit sopivat hyvin joukkoon, sillä niitä on keräilty sieltä täältä ja tuoleja löytyy suunnilleen kaksi samanlaista. Isovanhemmilla on ollut suuri rooli tuolien hankinnassa.
Pöydän pintaan oli joskus aikojen saatossa kiinnitetty vauvankakanruskea vaneri. Se näytti pikemminkin siltä, että se olisi ollut nuorisotalolla kuin opettajainhuoneessa. Pinta oli täynnä teräaseilla tehtyjä kaiverruksia synnyinseudun kuvista ja muustakin. Kansiosa siis vaati pikaista kunnostusta. Jalat olivat kuluneella maalipinnalla ja niiden kunnostus päätettiin jättää siihen hetkeen, kun pöytä remontoitaisiin kunnolla. No sitä hetkeä odotellaan vielä ja komeus nököttää alunperin väliaikaiseksi tarkoitetun kunnostuksen jäljiltä. Pintavaneri peitettiin 50-luvun sanoma- ja aikakauslehtileikkeillä ja lakattiin sen jälkeen moneen kertaan. Nyt pinta on muutamista paikoista hieman röpelöinen, mutta muuten hauska ja puheenaiheita sisältävä.
Ruokailutilan ja kaikkien alakerran ns. yleisten tilojen seinät on maalattu vaalealla savenharmaalla värillä. Etsimme aikanaan sopivaa värisävyä kauan ja tämä löytyi vertaamalla värilastuja Gyproc-levyihin. Sävy on samaa maailmaa, mutta levyjä vaaleampi. Taitettu seinän väri on meistä ollut todella hyvä, sillä se on pehmeä tausta kirkkaammille esineille, tyynyille ja peitoille. Väri vaihtelee lähes valkoisesta tummahkoon ruskeanharmaaseen riippuen vuorokaudenajasta ja valaistuksesta.
Meillä meni melko pitkään rakentamisen jälkeen, ennen kuin kiinnitimme mitään seiniin. Seinien tasoittaminen ja maalaaminen tuntuivat olleen niin iso homma, ettemme heti raaskineet seiniä reijittää. Ensimmäiset taulut kiinnitettiin paikoilleen vasta pari vuotta muuton jälkeen. Olohuoneen seinistä pari tuntui huutavan jotain piristystä. Ruokailutilan iso tyhjä seinä kaipasi taulua eniten. Vierailu mummolan kesäkodissa auttoi meitä ratkaisemaan tauluongelman.
Kesäkodin kanalasta löytyi pino vanhoja ikkunanpokia, joista päätettiin koota tulevan taulun kehykset. Kehyksiin sijoitettava kuva löytyi luonnollisesti samoista maisemista. Teetimme valokuvatapetin rakennuksesta, josta ikkunanpokat ovat. Valokuvaa käsiteltiin hieman, eli siitä poistettiin valkoiset sähköjohdot ja värisävyä muutettiin sopivan seepian sävyiseksi. Sitten valokuvatapetti liisteröitiin vaneeriin ja kehykset kiinnitettiin komeuden päälle. Saimme ruokailutilaan suuren ja tyyliimme sopivan teoksen. Lyhtykoisolla tuunattu valosarja koristamassa tauluamme on viimesyksyinen idea.
Sohvalla 