Meillä on uudet kausivalot!

Tämänvuotinen taistelu kausivalojen sytyttämispäivästä on voitettu! Tai no… taistelua ei edes käyty tänä vuonna. Sellaista nimittäin sattui, että käydessämme miesten IKEA:ssa numero 2 (numero 1 on Biltema) eli Clas Ohlsonilla, mies löysi meille uudet ihanat kausivalot!

Uusi valoketju on meille aivan täydellinen. Siinä on kauniit kellertävät polttimot ja juuttikangaspäällysteinen sähköjohto. Valosarjan yleisilme on juuri sopivan vanhahtava ja sopii siksi ihan mahtavasti olohuoneen seinällä olevan taulun koristukseksi. Taulun kehyksissä on riippunut muinakin vuosina erilaisia valonauhoja. Aikaisemmista malleista suosikkini on ollut ihan tavallinen valonauha, johon pujotin lyhtykoison ”hedelmiä”. (Tarkistin Wikipediasta ja niiden oikea nimi lienee verhiö.)Tämä uusi pesee kaikki entiset viritelmät mennen tullen.

Valo vähenee ja syksy etenee muutenkin. Piha näyttää tosi alakuloiselta, sillä hehkuva ruska on jättänyt meidän pihan väliin. Villiviinit roikkuvat nuutuneina ja hedelmäpuissa on enemmän ruskeaa kuin keltaista sävyä. Ainoastaan maksaruoho jaksaa jatkaa hehkuaan. Olen kantanut sen kukintoja maljakkoon jo jokunen viikko sitten, mutta edelleen punainen kimppu jaksaa loistaa. Jospa löytyisi muitakin yhtä pitkäikäisiä kukkijoita.

Vaikka edellä kirjoitetusta saa toisen kuvan, pidän syksystä. En oikeastaan osaa sanoa lempivuodenaikaani ollenkaan. Minusta parasta on se, että vuodenajat selvästi vaihtuvat. Polttelemme mökillä usein pönttöuunia, mutta siitä huolimatta minusta on edelleen luksusta saada istua kotona keinutuolissa uunin ääressä. Joulu on vielä kaukana, mutta silti nautiskelen takkatulesta glögin ja kuivattujen omenoiden kera. Ihania syystunnelmia kaikille!

Kotipihalla

Syksy on jo tukevasti alullaan ja on aika siirtyä bloggaamaan pääasiassa tänne Sohvalle. Täällä etelässä pihapuut ovat vielä enimmäkseen vihreitä ja syksyn sävyjä on näkyvissä vain maltillisesti. Otin nämä kuvat jo viikko sitten, mutta siitä piha ei ole kovin paljon muuttunut. Villiviini ja vaahtera ovat saaneet vähän väriä, mutta siinä se suunnilleen on. Keräsimme silti varmuuden vuoksi loput omenat, luumut ja päärynät pois. Viime yönä lämpötila taisi piipahtaa pakkasen puolella, mutta edes istutusastioiden kesäkukat eivät vielä ottaneet nokkiinsa.

Kuten kai lähes kaikkien pihoissa meidänkin omenasatomme on ollut valtaisia. Kannoimme heti elokuun puolivälistä asti kassikaupalla omenoita töihin. Joku pussillinen meni onneksi myös sukulaisten käyttöön. Tästä huolimatta melko paljon omppuja on myös kärrätty kompostiin. Punainen kaneli -omenapuu tuotti ylenmäärin satoa ja tästä sadosta osa ehti tippua puusta ja osa ehti puussakin ”hilloontua”. Muiden puiden (joita on kaksi) sato saatiin kyllä hienosti talteen. Huvittavaa tämän vuoden sadossa on ollut se, että vihreäksi luulemamme talviomenapuu onkin oikeasti sellainen oranssiraidallinen. Omenat ovat myöskin tosi hyvän makuisia, eivätkä ollenkaan sellaisia vihreitä ja happamia. Hellekesä taisi kerrankin kypsyttää sadon!

Olen tehnyt yhtä sun toista omenoista. Tietysti olemme olleet hedelmänostokiellossa, jotta omppuja tulisi syötyä mahdollisimman paljon tuoreenakin. Koko perheen omenaherkut ovat omenahyvä ja omenapiirakka. Suurin osa sadosta on kuitenkin väännetty omenasoseeksi. Itse tehty sose on paitsi hyvää myös kohtuullisen terveellistä. Laitan soseeseen nimittääin vain pikkuisen sokeria. Sen happamaksi luulemamme puun isot omenat olen suurimmaksi osaksi säilönyt kuivaamalla. Kuivatut omppulastut ovat nimittäin todella herkullisia!

Ensimmäistä kertaa ikinä saimme myös ison sadon luumuja. Jääkaapissa on edelleen pari litraa syötäväksi. Meidän luumupuumme laji on unohtunut, mutta ehkä se olikin kriikuna? Joka tapauksessa luumut ovat pieniä ja hedelmäliha ei irtoa siememenestä kovin helpolla. Tämän meidän mielestämme ison sadon myötä olen valmis antamaan anteeksi luumupuulle sen juurivesat, joita nyin ja katkon joka paikasta.

Päärynäpuita meillä on kaksi. Ne molemmat on ostettu Pepi -merkkisinä, mutta lajikemääritys vähän arveluttaa. Vaikka toinen on iso puu ja toinen vielä ”nuorukainen”, hedelmien koko ja muoto eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Ison puun hedelmät ovat malliltaan pyöreitä ja kooltaan isompia kuin nyrkkini. Pikkupuun päärynät ovat sellaisia perinteisen mallisia ja melko pieniä. Väri on tosin sama eli raakana vihreä ja kypsyessään hieman oranssin sävyinen. Kuumasta kesästä huolimatta keräsimme ison puun päärynät raakana. Pakkanen arvelutti meitä ja vanhastaan tiedämme, että päärynät kypsyvät myös kylmäkaapissa. Muotopuolet ja vaurioituneet päärynät on keitetty omenien tapaan soseeksi. Ja täytyy myöntää, että päärynäsose(hillo) vie kielen mennessään. Se on omenoista tehtyä makeampaa ihan luonnostaan ja erityisesti inkiväärillä maustettuna huippuhyvää.

Sisäisen hamsterini tarpeet on taas hetkeksi tyydytetty, ellen sitten vielä innostu säilömään puolukoita…

Pihalaatat puhtaiksi

Kotipihamme laatoitus on tehty kymmenkunta vuotta sitten. Halusimme vanhahtavan laatan, jonka saumoihin kasvattaisimme sammalta. Aluksi suunnitelma toimikin hyvin ja ihailimme vihertäviä saumoja mustanharmaalla laatoituksella. Muutaman vuoden kuluttua tajusimme, että sammal toimii mahtavana kasvualustana mitä erilaisimmille rikkaruohoille. Siitä asti laattojen välejä on puhdistettu milloin tarkemmin milloin suurpiirteisemmin.

Tänä vuonna rikkaruohojen kimppuun kävi isäntä. Täytyy myöntää, että jälki on minun putsaustani perusteellisempaa. Puhdistettuaan laattojen välit puukolla ja talvella tähän tarkoitukseen ostetulla työkalulla, mies vielä huuhteli koko komeuden painepesurilla. Sitten levitettiin vielä uudet saumaushiekat ja laatoitus on kuin uusi. Rikkaruohojen tulevaa hyökkäystä varten ostettiin biohajoavaa myrkkyä. Muutamaan sinnikkääseen yksilöön olen jo ainetta kokeillut ja hyvin tuntui tehoavan.


Puhdistettuna laatoituksen muodot tulevat taas esiin. Vaikka mies aikoinaan kiristeli hampaitaan sahatessaan yksitellen laattoja, olen edelleen huipputyytyväinen kaartuvaan pieneen polkuun ja eri tasoihin. Kyllä kelpaa taas tassutella auringon lämmittämillä laatoilla.

Piha puhkesi kukkaan!

Tämä kevät on ollut hengästyttävä. Lämmin ilma on saanut pensaat, puut ja kukat räjähtävään kasvuun. Vaikka vietän kaiken vapaa-ajan pihalla, yllätyn joka päivä iloisesti. En muista, milloin perennat olisivat olleet näin varhain kukassa. Lapin vuokko (näin muistelisin valkoisen kukan nimeä) ja kesäpikkusydän aloittivat kukintansa ensimmäisinä. Pionit eivät sentään vielä kuki, mutta ovat jo kasvattaneet melkoisen pulleat nuput. Päärynäpuut jo ravistavat kukintojaan ja omenapuut kylpevät valkoisessa hunnussa. Hurmaava tuomen tuoksu leijailee vielä aika ajoin tuulen mukana kesäparatiisiimme. Nyt kylvetään kauneudessa!

Uutta pintaa äitienpäiväksi!

Onnea kaikille äideille! Tänään saamme viettää juhlia hienossa kelissä! Aurinko helottaa ja käki kukkuu metsän reunassa. Eilen puuhailtiin pihalla ja mies jatkaa hommia tänäänkin. Äitienpäivän kunniaksi istun vain seuraneitinä päivänvarjon alla. Ehkä tartun istutuspuuhiin illemmalla, mutta nyt vain nautiskelen. Tämän postauksen kuvat on otettu osin eilen, osin jo hetki sitten.

Etukuistin kahvittelupaikkana meillä on pieni kahdenistuttava penkki. Olen saanut penkin aikoinaan äitienpäivälahjaksi. Silloin oli muotia läpikuultava pinta ja sellainen penkissämmekin oli. Vuosien varrella penkistä irtosi vähäinenkin maali ja puupinta rupesi tuntumaan tikkuiselta. Nyt penkki sai rapsutuksen, uuden maalin ja pehmusteen. Kiva siinä on taas istuskella. Toivottavasti uusi pinta kestää kauan. Varmuuden vuoksi penkki siirretään talveksi joko sisätiloihin tai vähintään katon alle.

Kuisti on reilusti muuta pihaa korkeammalla ja ehkä siksi niin mukava istuskelupaikka. Jos vain säät sallivat, penkillä istutaan hetki kahvikupin kanssa töiden jälkeen. Tarkkailupaikaltamme näkee, kuinka kesä saapuu jättiloikilla. Vielä viikko sitten lehdet tuskin vihersivät ja nyt koko piha hehkuu vaaleanvihreänä. Hedelmäpuiden nuput pullistelevat ja on varmasti vain päivien kysymys, koska pääsemme ihastelemaan niiden kukkimista. Pihalle levinneet luonnonkukat eivät lakkaa ihastuttamasta. Ojanvarsi kukkii valkoisenaan valkovuokkoja. Tällä hetkellä hehkuvimmasta kukinnasta vastaa rentukka, jonka keltaisuudelle edes voikukka ei vedä vertoja. Ihana kevät!

Vappupäivän iltana

Vappu tuli ja melkein menikin. Nyt illansuussa istuskelemme sohvalla, sulattelemme herkkuja ja odottelemme saunan lämpenemistä. Vappu sujui mukavasti ja rauhallisesti. Aatto vietettiin omalla porukalla. Vappupäivänä saimme vieraaksemme jo melko perinteiseen tapaan tuttavaperheen. Söimme brunssia pitkähköllä kaavalla, taisi siinä mennä päivällisaikakin. Tarjolla oli erilaisia salaatteja, ystäväni leipomaa kasvispiirakkaa, itse savustettua lohta ja patonkeja. Ensin tietysti kilisteltiin kuohuvalla ja ateria päätettiin kuumiin munkkeihin. Tällä kertaa testasimme Vuohelan herkun valmista gluteenitonta pulla- ja munkkijauhoseosta. Taikina seisoi kohoamassa varmaan viisi tuntia, mutta ehkäpä juuri siksi munkeista tuli tosi hyviä. Niitä ei erottaisi vehnäversioista. Aurinkoista loppuviikkoa!

”Lapsityövoimaa” keväthommissa

Pitkä viikonloppu antaa ihanasti aikaa myös pihahommille. Mies haravoi melkein koko pihan ja pari viikkoa sitten leikatut oksat saivat kyytiä uudessa oksasilppurissa. Pihatalkoisiin taivutellut teinit saivat toimia ”hakettimina”. Työ sujui tosi nopeasti ja kivuttomasti, kun tekijöitä oli monta. Vajaassa tunnissa piha siistiytyi kummasti ja haketta syntyi kaksi kottikärryllistä. Uusi silppuri matkaa alkukesästä mökille, sillä vaarin ja vammun sinne tuoma sanoi sopimuksensa irti viime kesänä. Silppuri löytyi omilta kyliltä edulliseen hintaan. Ehkä muistan väärin, mutta minusta puutarhavempaimet maksoivat nykytasoa enemmän vielä jokunen vuosi sitten. Reilusti alle kahdellasadalla sai tehokkaan koneen, jolla on vielä kahden vuoden takuu!

Sisällä kylvökset ovat itäneet hienosti ja osa taimista on jo siirretty isompiin purkkeihin. Tomaatit päätin istuttaa jo nyt lopullisiin astioihin. Saa nähdä, oliko viisas ratkaisu. Ripottelin ämpäreiden pinnalle vähän basilikansiemeniä. Jostain luin, että basilika ja tomaatti ovat hyvä kasvupari. Tein saman tempun viime kesänäkin. Basilika ei tuottanut järin suurta satoa tomaatin juurella, mutta ilmeisesti basilika antaa lisämakua tomaateille. Voi olla. Hyviin suihin meni koko viimevuotinen sato.

Rauhallista sunnuntaipäivää vietetään nyt vappua odotellen. Teini askarteli äidin pyynnöstä vihreät viirinauhat olohuoneen koristukseksi. Niistä ja muusta vapputunnelmasta lisää myöhemmin…

Kevättä rinnassa

Aurinko paistaa ja elämä hymyilee! Siltä tuntuu ainakin tänään. Työni on sellaista, että välillä tulee kunnollisia ruuhkahuippuja. Juuri nyt kiire on hellittänyt ja on aikaa taas muuhunkin elämään. Niinpä vietin muutaman hetken kylvö- ja istutushommissa.

Olen napannut pussin silloin toisen tällöin kärryyni,kun olen kulkenut siemenhyllyn ohi. Suoraan penkkiin laitettavat siemenet ovat suurelta osin jääneet vielä ostamatta. Osa ostamistani siemenistä on vielä kylvämättäkin, koska multa loppui kesken. Multiin on nyt laitettu tomaatteja (kahta sorttia), tsinnioita, kuukausimansikoita, kaksi perunaa sekä samettiruusuja. Vuoroaan odottavat vielä ainakin persiljat, basilikat ja punajuuret. Hassu on kokoelmani, mutta kuvastaa hyvin suunnitelmallisuuttani tai sen puutetta kylvöasioissa.
Alkukevään ajan olemme syöneet basilikaa emaliastiaan laittamastani yksilöstä. Kun pohjalla pitää koko ajan vettä, kasvi tarjoaa uusia lehtiä kovalla vauhdilla.

Jokavuotisesta tomaattien raahaamisesta mökille ja takaisin olen ottanut sen verran opikseni, että tomaatteja laitetaan vain kolme sinkkiämpäriä. Lopuista taimista pitää luopua, mutta roskiin heittämisen sijaan kuskaan ne jälleen töihin. Tomaatintaimet ovat jo hyvällä alulla ja siirsin ne omiin purkkeihinsa samalla istuttaen alkuperäistä syvemmälle. Ostin ensimmäistä kertaa erillistä tomaattilannoitetta, jota ripsaisin hieman mullan sekaan. Nyt vähän hirvittää, että tuliko laitettua liikaa lannoitusta noin pienille taimille. Aika varmaan näyttää. Kylvin myös kuukausimansikoista osan pari viikkoa sitten. Myös niistä osa pääsi omiin multiin, mutta loput odottavat vielä vuoroaan.

Multa loppui oikeastaan sen takia, että itämään laittamani peruna oli kasvanut yli äyräiden. Hautasin sen sinkkiämpäriin, napsaisin ylipitkän kasvun poikki ja kaivoin kylkeen toisenkin itäneen yksilön. Saa nähdä, selviääkö ylipitkä pottu hengissä. Meidän perunasaaliimme eivät perinteisesti ole järjen kummoisia olleet, joten suurta mielipahaa ei tule, vaikka potturaukka sattuisi kuolemaan. Loppuun multaan istutin kuistin komistukset eli rautakauppareissulta alelaarista löytyneet sipulikukat. Yöksi taidan nostaa vielä sisälle, mutta päiväkahvit jo nautittiin niiden kyljessä. Kyllä se kevät tästä tulee ja sanoisin, että vauhdilla!

Kurkistus teinin huoneeseen

Vielä joku aika sitten lapset jakoivat yläkerran päädyn levyisen lastenhuoneen. Huoneessa oli tilaa legorakennelmille, nukkekodeille, askarteluille ja jopa pingiksen peluulle. Yläasteiässä tarvetta on enemmänkin omalle puuhastelulle kuin yhteiselle leikille. Niinpä huone jaettiin kahteen rakentamalla väliseinä ja kiinteät säilytyskalusteet.

Neiti on sen ikäinen, että hänellä on hyvin varmat käsitykset oman huoneensa sisustuksesta. Onneksi meidän aikuisten ajatukset osuvat hyvin yksiin hänen suunnitelmiinsa. Seinien väriksi valittiin hieman murrettu turkoosi. Turkoosia taustaa vasten tummaksi petsatut hyllyt ja muut yksityiskohdat nousevat hyvin esiin. Neidin suosikkihahmot eli pöllöt näkyvät myös huoneessa ja muistuttavat suloisesti asukkaan iästä.

Kalustus makuuhuoneessa on melko yksinkertainen. Sänkynä neidillä oli jo ennestään runkopatja, jonka päädyksi on kiinnitetty vanhan puinen lastensängyn pääty. Kiinteät vaatekaapit rakennettiin työhuoneesta yli jääneistä kaapeista. Uusi työpöytä puolestaan kasattiin Ikean lasitasosta ja pukkijaloista. Olennainen osa nuoren neidin kalustusta ovat myös valkoiset tietokoneen osat. Valkoinen näyttö puuttuu vielä, mutta mutta kuulokkeet, johdot, koppa ja jopa hiirimatto ovat valkoisia.

Huoneen kalustus löytyi suurimmaksi osaksi ennestään. Pikkuinen valkoinen nojatuoli on joskus ostettu yläkerran aulaan ja sai siirtyä neidonkamariin. Ikean (Hemnes) punainen lipasto maalattiin valkoiseksi. Lipasto saa vielä hetken päästä uutta väriä, sillä siihen on kerätty erilaisia vetimiä reissuiltamme Suomessa ja ulkomailta. Yksi vedin puuttuu vielä ja sitten voidaan ruvetaan tuunaamaan laatikostoa. Viimeisen silauksen huoneelle antoivat neidin itse valitsemat tyynyt, peitot ja matto. Uusin hankinta taitaa olla pilvenhattaralamppu, joka saattelee yöunille…

Varaslähtö kevääseen

Odotellessani kerrottuja keltaisia tulppaaneja saapuvaksi kauppaan, olen viritellyt kukikseni milloin mitäkin. Viimeisin viritys ovat jo joku aika sitten koiralenkillä mukaan napatut varvut. Joka kevät haen useamman mustikanoksanipun ja muitakin oksia kannan sisään pitkin kevättä. Tämän vuoden ensimmäinen mustikanvarpukimppu yllätti todella positiivisesti, sillä kimppuun aukesi suloisia mustikankukkia!


Viime päivät on tuntunut siltä, että kevät pikku hiljaa lähestyy. Vesi lorisee ränneissä ja kasvattaa tippuvia jääpuikkoja. Odottelen vielä hetken hedelmäpuiden leikkuuta, mutta pari koivunoksaa napsaisin jo aukomaan lehtiään isoon lasitölkkiin. Viime viikonpoppuna lumet räsähtivät alas katolta sellaisella voimalla, että punakarvainen koiramme säikähti pahanpäiväisesti. Säikähdys oli niin kova, että karvakamu oppi yhdessä yössä kaivamaan meidän makuuhuoneen raollaan olleen oven auki. Nyt se opettelee taas nukkumaan omalla paikallaan olohuoneessa…